Metsässä ei tarvitse keksiä tekemistä tai keskustelunaiheita

Yhteisillä retkillä pienet asiat muuttuvat suuriksi seikkailuiksi. Kiven alta löytynyt muurahainen, puunrunkoon ilmestynyt tikankolo tai puro, jonka yli täytyy löytää turvallinen reitti. Lapsen uteliaisuus tarttuu myös aikuiseen mieheen. Samalla mieskaveri saa mahdollisuuden nähdä tutun metsän aivan uudesta näkökulmasta. Näillä retkillä ei lasketa matkan pituutta eikä muitakaan aikuismaailman luomia suoritteita. Ainoastaan sillä on merkitystä mitä kaveripari näkee, kokee ja aistii yhdessä.

Luonnossa liikuttaessa ei tarvitse olla asiantuntija tai aktiivinen urheilija. Luonto mahdollistaa erilaiset kulkijat: metsässä saa kiivetä kivelle, kastella kengät tai ihmetellä pitkään yhtä käpyä. Luonto tarjoaa usein myös kiireettömiä hetkiä. Lapsi saa mahdollisuuden harjoitella oman mieskaverinsa kanssa uusia taitoja: esim. tulitikun raapaisua, pikkuklapien tekoa, nuotion valmistusta jne.

Tiesitkö, että moni lapsi kaipailee mieskaveristaan kalakaveria? Voimme vain kuvitella sitä jännityksen määrää, miltä pienemmän tai isomman vonkaleen tarttuminen koukkuun merkitsee kalastajille. Itse saadun kalan perkaaminen ja nuotiotulilla paistaminen ovat monelle lapselle tärkeitä kesähaaveita. Lapsen mielessä kalastus jää vajaaksi, jos saalis heitetään takaisin vesistöön.

Yhdessä koetut luontohetket jäävät pikkukaverille mieleen pitkäksi aikaa. Ei aina siksi, että olisi tehty jotain erityisen suurta, vaan siksi, että joku tärkeä aikuinen pysähtyy tutkimaan etanan kulkua, paistamaan makkaraa nuotiolla tai kuuntelemaan, mitä lapsella oli kerrottavanaan. Monet tärkeät keskustelut syntyvät luonnossa liikuttaessa. Kun kuljetaan rinnakkain eikä istuta vastakkain, sanojen löytäminen voi tuntua helpommalta.

Keskustelut eivät välttämättä ala suurista aiheista. Ensin puhutaan ötököistä tai siitä, miksi puut ovat erikokoisia. Ei ole ongelma, jos lintuhavaintoon ei löydy vastausta. Kaikkea ei tarvitse aikuisenkaan tietää. Lapsi nauttii yhteisestä ihmettelystä ja uppoutumisesta. Mieskaverin tarinat, koetut muistot tai opitut asiat vahvistavat lapsen itseluottamusta. Minä olen tärkeä tuolle miehelle.

Yhdessä vietetty aika rakentaa luottamusta askel askeleelta. Samalla syntyy kokemus siitä, että joku on aidosti läsnä ja kiinnostunut. Ja mieskaveri haluaa kuulla tarinoita lapsen koulupäivästä, harrastuksista tai asioista, jotka mietityttävät.

Mieskaverillekin yhteiset retket voivat antaa paljon. Lapsen ilo, innostus ja kyky ihmetellä muistuttavat asioista, jotka aikuisen arjessa helposti unohtuvat. Luonnossa kumpikin saa olla oma itsensä. Lapsen seurassa työelämän kiireet ja arjen muut vaatimukset jäävät hetkeksi toissijaiseksi. Mieskaveri huomaa omassa kropassaan, että lapsen into ja riemu on tarttunut, ainakin hetkeksi.

Mieskaveritoiminnassa tärkeintä eivät ole pitkät vaellukset tai suuret elämykset. Merkityksellisiä ovat yhteiset hetket: esimerkiksi askelten rytmi metsäpolulla, evästauko kannon päällä ja tunne siitä, että kuljetaan hetki samaa polkua yhdessä. Luonto tarjoaa siihen täydelliset puitteet – tilaa liikkua, aikaa jutella ja mahdollisuuden rakentaa kaveruutta, joka voi jättää lämpimän jäljen sekä lapsen, että aikuisen elämään.

Raija Lohilahti

Mieskaveritoiminnan ohjaaja

Oulun ensi- ja turvakoti ry