10.11.2021
Eeron ja Renen ystävyys kesti murrosiän kuohut
Eero ja Rene tutustuivat, kun Rene oli melkein 8-vuotias. Siitä on nyt 23 vuotta. Kaverukset muistelevat menneitä vuosia, jolloin Renen suhtautuminen Eeroon muuttui ja kaveruus oli koetuksella. Renen äidin tuella ja kannustuksella on ollut matkan varrella iso merkitys.
Kuinka Eeron ja Renen kaveruus alkoi? Eero kävi ensin mieskaverikurssin ja tapasi sitten Renen äidin. Keskustelu sujui hyvin ja aikuiset päättivät järjestää kahdenkeskisen tapaamisen niin, että Eero jää odottelemaan, kun Rene tulee koulusta. Alussa Rene vierasti vähän.
Kaverukset tapasivat parin viikon välein pääasiassa Renen kotona ja Eeron kotipihalla, jossa leikittiin ja pelattiin myös pihan muiden lasten kanssa. Renen kasvaessa kaveruus ja yhdessä tekeminen muuttui. Mukaan tuli laskettelu, vaeltaminen ja moni muu laji. Suurin osa tapaamisista oli kuitenkin aika tavallista arjen tekemistä ja yhdessä olemista.
Jossain vaiheessa Renen murrosiässä tuli hankaluuksia. Kun Eero tuli paikalle, Rene vaan pelasi huoneessaan. Renellä oli omia tekemisiä, jotka kiinnostivat enemmän kuin Eeron tapaaminen. Eero puhui Renen äidin kanssa tilanteesta, ja äiti puhui Renelle, mutta sillä ei ollut silloin paljon vaikutusta. Omat ikäkaverit ja omat asiat olivat tärkeämpiä. Aika teki vähitellen tehtävänsä ja tilanne muuttui parempaan suuntaan.
Rene: “Äidin rooli tässä on ollut suurempi kuin, mitä mä varmaan tiedän tai osaan ajatella. En mä edes tiedä, miten hankalia tilanteita on sumplittu, mutta ilmeisesti jotenkin on onnistuttu, kun edelleen ollaan tekemisissä ja soitellaan ja tavataan.”
Nykyään kaverukset muistelevat sitä vaihetta ja nauravat asialle yhdessä. Rene tosin ei muista sitä juurikaan. Eeron sanoin he ovat riittävän samanlaisia ja yhteistä tarttumapintaa on tarpeeksi, jotta kaveruus jatkuu hankaluuksista huolimatta.
Rene kertoo, että Eero merkitsee hänelle tosi paljon ja he ovat edelleen aika paljon tekemisissä.
”Pienenä sitä ei aina ajatellut sillä lailla. Eero on ollut miehenmalli, jota ei silloin muuten ollut. Murrosiässä tapaamiset harveni. Kun pahin vaihe oli ohi, muuttui Eero mieskaverista ystäväksi. Mä voin jutella Eeron kanssa kaikesta. Eero on niinku sydänystävä. Eeron kanssa on tullut juteltua kaikesta, kun on ollut ylä- ja alamäkiä. Ehkä jonkun toisen ihmisen kanssa ei olisi jatkunut näin pitkään. Eero on sellainen tekijätyyppi, jolla on aina ollut ideoita ja halu tehdä asioita yhdessä.”
Eeron ja Renen kaveruus jatkuu edelleen, nyt aikuisina. Nykyään Rene kutsuu Eeron lastensa synttäreille, he keskustelevat urasuunnitelmista ja tavoitteista tai muista aikuisten asioista.
Haastattelusta editoineet Kaisli Syrjänen ja Jaana Hartikainen
Pienperheyhdistys hyppäsi mieskaveritoiminnan 30. juhlavuoden kunniaksi SuomiAreenan lavalle maanantaina 11.7., kun järjestimme keskustelun aiheesta “Miesten rooli lasten elämässä – mihin miehiä tarvitaan? ”
Keskustelussa pohdittiin sitä, miksi usein puhumme lasten kanssa toimimisen yhteydessä ensisijaisesti naisista ja äideistä. Miksi miesten rooli jää sivuun? Moni mies kuitenkin haluaa olla läsnä lasten elämässä, mutta silti naisilla on useimmiten vastuu hoivaroolista. Voisiko pian voimaan tuleva perhevapaauudistus tuoda uusia mahdollisuuksia miehille ja lapsille, vai tarvittaisiinko yhteiskunnassa muutosta muutenkin kuin vain lainsäädännön tasolla?
Näitä ja muita kysymyksiä pohtivat upeat panelistimme lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen, Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan miesjaoston puheenjohtaja Matias Mäkynen, Miessakit ry:n hallinto- ja viestintäpäällikkö Antti Alén sekä mieskaveritoiminnan vapaaehtoinen Nikodemus Nousiainen. Nikodemus pääsi kertomaan keskustelussa myös vapaaehtoistyöstään ja omista motiiveistaan lähteä mukaan mieskaveritoimintaan. Hän on aina pitänyt lapsista ja tykännyt viettää heidän kanssaan aikaa, joten toimintaan mukaan lähteminen tuntui luonnolliselta. Hän kertoi, että pikkukaverin kanssa saa tehdä itselleenkin hauskoja asioita. Kukapa ei haluaisi välillä leikkiä tai mennä vaikkapa huvipuistoon?
Keskustelun lisäksi mieskaveritoimintaa esiteltiin myös Porin torilla, jossa Pienperheyhdistyksellä oli oma telttapaikka. Tunnelma torilla oli erityisen iloinen. Pori tarjoili upeaa kesäistä säätä ja ihmiset olivat hyvällä mielellä. Moni tuli arvuuttelemaan, montako mieskaveria on keretty kouluttamaan kolmenkymmenen vuoden aikana ja varsinkin lapset saivat hupia siitä, kun yrittivät laskea taulussa olevia pikku-ukkoja, jotka kuvasivat mieskavereita. Erityisesti mieleeni jäi kuitenkin kohtaaminen perheen kanssa, jonka lapsella oli nuorempana ollut oma mieskaveri. Perhe kiitteli vuolaasti toiminnan järjestämisestä ja mieskaveria muistellaan kuulemma näin monien vuosienkin jälkeen lämpimästi.
Syksyllä koulutetaan taas uusia mieskavereita ja toivon mukaan moni mies tulee mukaan tähän hauskaan vapaaehtoistyöhön, joka antaa paljon iloa kaikille osapuolille!
Kuvagalleriasta löytyy tunnelmia viikosta Porissa ja mikäli striimi jäi näkemättä, keskustelun tallenteen voi katsoa MTV Katsomosta.
Vuokko Karvinen
Kansalaistoiminnan kehittäjä
10.11.2021
Tasa-arvoasiain neuvottelukunta (Tane) myönsi maanantai-iltana Miehen työ 2021 -palkinnon Pienperheyhdistys ry:n Mieskaveritoiminnalle. Palkinto myönnettiin pitkäjänteisestä työstä sukupuolten tasa-arvon eteen ja Tanen miesjaoston puheenjohtaja Matias Mäkynen perusteli valintaa näin: ”Mieskaveritoiminta purkaa kapeita sukupuolinormeja ja vahvistaa erilaisten miesten oikeutta ja mahdollisuutta hoivarooliin”.
Onpa hienoa, että tämä näkökulma tuotiin esiin. Mieskavereiksi tarvitaan miehiä ilman kriteereitä siitä, mistä hän pitää, mitä harrastaa tai millaisia ominaisuuksia hänellä on. Lasta tapaava mieskaveri tuo aina äidin kanssa elävän lapsen elämään paljon uutta ja mielenkiintoista sekä ennen kaikkea tunteen siitä, että hän on tärkeä. Toiminnan jatkuessa lapselle avautuu mieskaverin kanssa yhteiset jutut ja tekemiset, jotka poikkeavat siitä, mihin hän on kotona tottunut. Kaverin kanssa koetaan niin tavallisia arjen asioita kuin uudenlaisia mieleenpainuvia hetkiä.
Kaikilla mieskavereilla ei ole omia lapsia syystä tai toisesta. Moni haluaisi, mutta elämä ei ole tuonut eteen sopivaa kumppania tai muut asiat ovat olleet tiellä. Osa mieskavereista ei myöskään välttämättä halua omia lapsia, mutta he kaipaavat silti elämäänsä mahdollisuutta viettää aikaa jonkun heille tärkeän lapsen seurassa. On hienoa, että mieskaveri voi vapaaehtoisena mieskaverina tutustua lapseen. Lisäksi tulee helpottaneeksi äidin arkea. Mieskaveritoiminta hyödyttää ihan jokaista osapuolta. ”Toiminta luo tärkeitä suhteita miesten ja lasten välille samalla kun sillä tuetaan yksin lastaan kasvattavien äitien jaksamista,” toteaa tasa-arvoasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja Jirka Hakala.
Palkinto on arvokas tunnustus Mieskaveritoiminnalle ja osoitus siitä, että me kaikki teemme tärkeää työtä niin lasten ja yhden vanhemman perheiden ja vapaaehtoisten hyvinvoinnin, kuin myös tasa-arvon eteen. Kiitokset kuuluvat mieskavereille, mieskaveritoiminnan järjestäjille ja rahoittajille sekä Pienperheyhdistysksen konkareille Kaisli Syrjäselle ja Juha turtiaiselle (kuvassa), jotka ovat olleet kehittämässä toimintaa sen alkuajoista lähtien.
Jaana Hartikainen
Viestintäkoordinaattori
Viereisen palstan kuvan otti Mari Waegelein. Pienperheyhdistyksen Kaisli Syrjänen ja Juha Turtiainen hakivat palkinnon.
Kevät 2021
Koronaepidemia ei ole laittanut mieskaveritoimintaa tauolle
Koronavirustartuntojen määrä on kasvanut merkittävästi, ja maailmalla jylläävä pandemia on vaikuttanut monenlaiseen toimintaan esimerkiksi aiheuttaen keskeytyksiä tai siirtäen toimintaa etäyhteyksien varaan. Pienperheyhdistys järjesti syksyllä 2020 Mieskaveritoiminnan vapaaehtoisille kyselyn, jonka yhtenä tarkoituksena oli selvittää koronavirustilanteen vaikutuksia Mieskaveritoimintaan. Kysely kartoitti myös, miten Mieskaverit kokevat toiminnan, ja heillä oli mahdollisuus kertoa mahdollisia kehitysehdotuksia. Kyselyyn osallistui Mieskavereita eri puolelta Suomea, ja vastaajissa oli kaiken ikäisiä vapaaehtoisia.
Korona on vaikuttanut useimmilla ihmisistä siihen, miten he liikkuvat tai tapaavat muita ihmisiä. Mieskaveruutta ei ole tarvinnut kuitenkaan laittaa tauolle kokonaan poikkeusoloista huolimatta, vaan on erilaisia tapoja pitää yllä kaveruussuhdetta rajoituksista huolimatta. Eräs kyselyyn vastanneista vapaaehtoisista kertoo siirtyneensä pikkukaverinsa kanssa verkkoon ja etätapaamisiin koronatilanteen alettua. Yksi vastaajista mainitsee erilaiset nettipelit, joita hän ja hänen pikkukaverinsa ovat alkaneet pelaamaan verkossa. 21 % kyselyyn vastanneista on myös lisännyt ulkoilua tapaamisiinsa.
“Nyt on läksyt tehty, oletko jo matkalla?”
Mieskaverin ja pikkukaverin tapaamiset ovat monelle asia, jota odotetaan innolla. Kyselyn kommentteja lapsilta -kohdasta kävi ilmi, että tapaamiset ovat lapsille hyvin arvokkaita. Eräs kyselyyn vastannut Mieskaveri kertoi, kuinka “Joka kerta kun tapaamisen jälkeen vien muksuja kotiin, he autossa kyselevät koska taas tavataan”.
Mieskaverit ja pikkukaverit sopivat tapaamiskerrat aina yksilöllisesti. Useimmiten Mieskaverit tapaavat kuitenkin pikkukavereitaan keskimäärin 2–4 kertaa kuukaudessa. Kyselyyn vastaajista 38 % kertoi tapaavansa pikkukaveriaan 2–3 kertaa kuukaudessa. 11 % vastasi tapaavansa kaveriaan kerran viikossa ja 25 % taas harvemmin kuin joka kuukausi. Pieni osa vastasi tapaavansa monta kertaa viikossa.
Kyselyssä kysyttiin myös, millaisia aikoja Mieskaveri näkee kerralla pikkukaveriaan. Suurin osa vastaajista kertoi tapaavansa kaveriaan muutaman tunnin kerrallaan (89 %), mutta osa vastaajista on viettänyt aikaa kerrallaan kokonaisen päivän (10 %). Tapaamisajan voi kukin määritellä itse, mikä toimintaan osallistuville sopii parhaiten omiin aikatauluihin ja tarpeeseen.
Mieskaveritoiminnassa hienoa on se, että jokainen kaveruus on täysin omanlaisensa, ja osalliset voivat itse määritellä, millä tavalla viettävät aikaa keskenään. Kaveruudessa ei ole varsinaisia sääntöjä, vaan jokainen kaveruussuhde muovautuu omanlaisekseen. Aktiviteettejä voi olla hyvin monenlaisia. Kyselyyn vastanneista 62 % kertoi viettävänsä aikaa kaverinsa kanssa leikkien, pelien ja ruuanlaiton merkeissä. 59 % kertoi viettävänsä aikaa urheilun parissa. Myös ulkoilu nousi esille – 53 % vastanneista kertoi viettävänsä kaverinsa kanssa aikaa ulkoillen. Tämä voi tarkoittaa retkeilyä, kalastusta, pihatöitä jne. Muita ajanviettotapoja oli kulttuuritapahtumat (47 %) ja muut aktiviteetit (10 %)
Mieskaveruus antaa osallisille paljon
Mieskaveruus ei ole pelkästään hyvän tekemistä muille, vaan osallistujat saavat siitä itsekin paljon. 57 % kyselyyn vastaajista kertoo, että Mieskaveruus antaa sisältöä elämään. 62 % vastaajista sanoi toimintaan osallistumisen antavan mahdollisuuden tutustua lapseen ja lapsen elämään. Yhdeksi suurimmaksi asiaksi osallistujat listasivat auttamisen, sen että voi olla muille avuksi. 31 % vastaajista myös vastasi Mieskaveruuden antavan mahdollisuuden kehittyä ihmisenä.
Toisaalta kyselyssä kysyttiin myös, mietityttääkö jokin asia kaverisuhteessa. 50 % vastaajista vastasi, että kaikki on hyvin. Toisaalta 33 % vastaajista vastasi, että lapsen vaikeudet (koulu, murrosikä tms.) mietityttää. Tämä voi kertoa osakseen suuremmista, yhteiskunnallisemmista ongelmista – yksinhuoltajavanhempien lapset voivat joutua kohtaamaan monenlaisia haasteita elämässään.
Tärkeintä Mieskaveritoiminnassa on, että se on kaikille osapuolille kivaa ja että se tuottaa iloa kullekin osapuolelle. Mieskaveruus on parhaimmillaan kaveruutta sanan varsinaisessa merkityksessä, se on vuorovaikutusta, joka antaa tasapuolisesti kummallekin osapuolelle positiivisia asioita elämään. Tulokset puhuvat puolestaan – reilu 98 % vastaajista suosittelisi toimintaa muillekin!
Vuokko Karvinen
mediaharjoittelija
Syksy 2020
Aikuisen ja lapsen kaveruus kehittyy vähitellen
Mieskaveritoimintaan liittyvää blogitekstiä miettiessäni tuli mieleeni, että onkohan satukirjoissa käsitelty koskaan kahden eri sukupolvea olevan ystävyyttä. Löysin sadun, joka kertoo 5-vuotiaasta Veikosta ja hänen uudesta ystävästään 78-vuotiaasta Veikosta.
Sadussa nuorempi Veikko sairastuu eikä voi mennä päivähoitoon, jolloin naapurin setää Veikkoa pyydetään hoitamaan nuorempaa Veikkoa. Vanhemmalla Veikolla on muistin kanssa hieman ongelmia, mutta hän osaa kertoa mielenkiintoisia tarinoita ja leikkiä veneretkeä. Sadun lopuksi nuorempi Veikko toivoo, että vanhempi Veikko tulisi huomennakin leikkimään hänen kanssaan. Vanhempi Veikko toivoo sitä myös ja näin syntyy kahden Veikon välinen ystävyys. ”Kummastakin on mukavaa, että samassa talossa asuu ystävä, joka pitää samoista asioista, veneistä ja kaloista. Viisi ja 78 ovat vain numeroita; ystävyys ylittää kaikki rajat!”
Vaikka mieskaveritoiminta on ammatillisesti organisoitua vapaaehtoistoimintaa, on loppujen lopuksi kyse kuitenkin kaveruudesta. Pikkukaverin voi olla mahdoton löytää aikuista mieskaveria mistään. Sadussa Veikko löysi Veikon omasta naapuristaan, mutta nykyään voi olla iso kynnys tutustua uusiin ihmisiin. Yksinhuoltajaperheessä äidin aika voi mennä pitkälti arjen pyörittämiseen eikä jaksamista jää välttämättä verkoston rakentamiseen. Joskus äiti voi olla lapsen ainoa aikuinen päiväkodin tai koulun henkilökunnan lisäksi. On todella arvokasta, jos lapsi saa elämäänsä lisää välittäviä aikuisia.
Mieskaveritoiminta vaikuttaa kokemusten perusteella antavan myös paljon vapaaehtoiselle. Vuosien varrella kaveruudesta voi syntyä ystävyys, jossa jaetaan elämän ilot ja surut. Eräässä saamassamme palautteessa mieskaveri kertoo, että heistä on tullut aikuisen pikkukaverin kanssa terapeutteja toisillensa hyvään elämään. Ystävyyttä ei kuitenkaan tarvitse hampaat irvessä tavoitella, vaan pienelle kaverille riittää monesti läsnäolevat hetket yhdessä tekemisen parissa. Veikko-sadussakin Veikoista oli kivaa yhdessä eikä sitä tarvitse sen enempää suunnitella. Kiva kun olet kanssani huomennakin!
Marika Järvinen
Uudenmaan mieskaveritoiminnan ohjaaja
Ps Veikot pääsevät kirjan jatko-osassa myös yhteiselle lomalle. Siitä ehkä toisella kertaa! Tekstissä viitataan Anna ja Eppu Nuotion Veikko ja Veikko-kirjaan, kuvittanut Kristiina Louhi.
Kesä 2019
Äidin näkökulmaa mieskaveritoiminnasta
Hain mieskaveria Laurille heti, kun toiminta rantautui Turkuun ja sopiva kaveri löytyikin oikeastaan saman tien. Lauri oli tuolloin muistaakseni neljän vanha, joten kaveruutta Mikan kanssa on nyt kestänyt jo viisi vuotta. Lauri on elänyt koko lapsuutensa äidin ja mummun hoivissa, joten Mika on ollut hänelle tärkeä miehen malli. Oman isänsä kanssa Lauri ei ole oikeastaan laisinkaan tekemisissä. He ovat nähneet viimeksi yli kaksi vuotta sitten ja sitä ennen en edes muista milloin.
Mika ja Lauri keksivät yleensä aina jotain yhteistä mukavaa puuhaa. Lauri on liikunnallinen ja Mika pitää ulkoilusta, joten yhteistä tekemistä löytyy paljon. He ovat käyneet lukuisia kertoja uimassa sekä nykyään paljon elokuvissa. Toisinaan ovat käyneet myös teatterissa, vaeltamassa, rullaluistelemassa, pyöräilemässä, kalassa ja minigolfaamassa. Itse en pidä uimisesta, joten on ollut mahtavaa, että se on ollut heille yhteinen ja mieluinen harrastus. Lauri on tutustunut myös Mikan vaimoon ja onkin vieraillut heidän kotonaan muutaman kerran. Lauri on päässyt heidän mukanaan myös mökille viikonlopun ajaksi.
Heidän viettäessä yhdessä aikaa, Lauri saa Mikalta täyden huomion. Voisi sanoa, että Mika suorastaan hemmottelee Lauria, koska he käyvät aina jäätelöllä tai munkilla yhteisen tekemisen jälkeen. 😊
Yksinhuoltajana on mukavaa saada myös vapaa-ilta lapsen hoidosta silloin tällöin. Joskus hoidan omia asioita Laurin ollessa Mikan kanssa tai sitten otan vain ihan aikaa itselleni.
Haastattelin myös Lauria ja kysyin esimerkiksi Mieskaveripäivien kokemuksia. Lauri vastasi, että Mieskaveripäivät ovat kivoja, koska hän saa olla koko päivän Mikan kanssa ja tehdä jotain hauskaa. Lauri kertoi myös, että Mikalla on parempi huumorintaju kuin äidillä, “Mika saa mut aina nauramaan”😁
Laurin äiti Anu
8.–9.6.2019
Aurinkoa, merta ja myötätuulta!
Turussa vietettiin viikonloppuna viidensiä valtakunnallisia Mieskaveripäiviä. Tapahtuma keräsi yhteen kaveriparit ympäri Suomen ja jälleen piti todeta, että aina vaan meillä on kivaa yhdessä! Ohjelma oli tänä vuonna merellinen. Majoituimme S/S Boren rautaisessa suojassa, tutustuimme Turun saaristoon M/S Rudolfinan lempeässä kyydissä ja tutkailimme merimuseon historiallisia aarteita. Illan paras ohjelmanumero oli yksimielisesti laivahippa. Myös Afrikan tähti sai pisteitä.
Jälleen oli mahtavaa huomata, kuinka erilaisia kaveripareja meillä eri puolilla Suomea toimiikaan. Osallistujia riitti alle kouluikäisistä senioreihin Oulusta, Turusta, Tampereelta, Lahdesta ja Uudeltamaalta. On tärkeää, että voimme tarjota kerran vuodessa tämän mahdollisuuden. Mukana oli jo monta reissukonkaria!
Upeaa, että mieskaveritoimintaa on jo seitsemällä paikkakunnalla. Hyvät ihmissuhteet ovat korvaamattomia!
Seuraamalla mieskaverit.fi -sivua pysyt tietoisena, mitä toiminnassamme tapahtuu. Kerrothan myös eteenpäin, jos tiedät sopivan mieskaverin tai perheen, jolle toimintamme voisi sopia.
Marika Rosenborg
Uudenmaan mieskaveritoiminnan ohjaaja
Kuvia päiviltä pääset katsomaan täältä
8.2.2019 Oulun mieskaverit -sivulta Facebookista
Oulun mieskaveritoiminnan kurssikuulumisia
Eilisen kurssinaloituksen, kaverikaffien ja Helsingin PPY-vieraiden kanssa vietetty yhteinen tapaaminen oli onnistunut ja syvällinen keskustelukokonaisuus.
Uudet kurssilaiset tykkäsivät, kun konkarimieskaverit kertoivat omia kokemuksiaan. Neljän kaveruusvuoden aikana oli tullut merkityksellisiä muistoja.
Eräs mies totesi, että ovat käyneet paljon lapsikaverinsa kanssa uimassa. Uimareissuilla on syntynyt hyviä keskusteluja, opittu tuntemaan toisiaan. Kysymällä arjen kuulumisia lapsi on oppinut, että mies on kiinnostunut hänen asioistaan. Nykyään poika kertoo pulputtaen kuulumisiaan. Mies totesi, että omakotitaloasumisessa löytyy paljon mielenkiintoisia pikku asioita, joista kerrostalossa asuva lapsi voi innostua. Esim. pihavajasta voi löytyä vanhoja lautoja. Naulojen kiskominen on pop niin pojille kuin tytöillekin🔨👍.
Eräs mies totesi, että luontoretkillä vuodenaikojen ja luonnon tarkkailu on ollut heille merkityksellistä ja esim. se että on löytynyt paikka, jossa saa luvan kanssa viskellä kiviä satuttamatta ketään. Kokeilla voimiaan 💪.
Yhdessä todettiin, että kaveruuskuviot eivät aina mene aina yhtä sujuvasti kuin vettä vaan. Takkuaminenkin kuuluu silloin tällöin ihmisten välisiin suhteisiin. Matkalla voi tulla kiukunpuuskaa tai muuta epämieluisaa esim. tapaamiset eivät toteudu syystä tai toisesta. Joissakin tapauksissa on tarvittaessa tehty uudet kaverikuviot.
Yhteiset vertaistoiminnalliset tapaamiset ovat konkareille mielekkäitä. On löytynyt ryhmä, jossa on helpoo touhuta lasten kanssa. Ryhmä, jossa miehet voivat jakaa omia kokemuksiaan ja arjen kuulumisia. Lapsikaverit ovat myös tutustuneet toisiinsa.
Miehet totesivat, että kokonaisuus ratkaisee, että kaveritoiminta tuntuu mielekkäältä. Saa olla ja touhuta oman lapsikaverinsa kanssa – pääsee itsekin pelaamaan sählyä tai katsomaan piirrettyjä leffoja 😀.
Eräs konkarikaveri totesi, että lapsen kaveruus ei tunnu enää vapaaehtoistoiminnalta. On syntynyt ihmissuhde 👌. Vaikea olisi lopettaa. Tekisi kipeää.
Kiitokset kaikille mukana olleille!
Kesäkuu 2018
Neljännet Mieskaveripäivät kokosivat kaverit yhteen ympäri Suomen
Mieskaveripäivät järjestettiin tänä vuonna Lahdessa Pajulahden Urheiluopistolla. Paikan mainioiden olosuhteiden lisäksi meitä hemmoteltiin aurinkoisella säällä.
Kaveripareille oli tarjolla monia lajeja, joita kokeilla. Nopeimmat ehtivätkin osallistumaan useimpiin. Valittavana oli puisto-, frisbee- ja minigolfia, uintia, curlingia ja sählyä. Lisäksi teimme yhteisen metsäretken, jossa ratkoimme arvoituksia. Nälkä ei päässyt yllättämään, urheiluopiston herkkupöytä piti siitä huolta.
Mieskaveripäivien tarkoitus on tehdä yhdessä kivoja asioita ja tuoda yhteen pareja eri puolilta Suomea. Samalla mieskaveriohjaajat pääsevät tapaamaan toisiaan ja suunnittelemaan tulevan vuoden toimintaa. Upeaa on, että kaikkina vuosina olemme pystyneet tarjoamaan tapahtuman maksutta osallistujille. Tämä on myös tulevien vuosien haaveemme.
Elokuussa järjestettävä hieno varainkeruukampanja Melontahaaste kerää rahaa, jotta vuonna 2019 meillä olisi jälleen mahdollisuus tarjota Mieskaveripäivät pareillemme. Tutustu projektiin ja käy lahjoittamassa hyvää tarkoitusta varten.
Marika Rosenborg
Uudenmaan mieskaveritoiminnan ohjaaja
Kuvia päiviltä pääset katsomaan täältä
Tammikuu 2018
Mieskaveritoiminta
Reilu vuosi sitten ilmoittauduin mieskaveritoiminnan kurssille. Tämän jälkeen elämässäni on tapahtunut todella paljon uusia asioita. Mutta mitä mieskaveritoiminta on?
Kyse on vapaaehtoistoiminnan muodosta, jossa miehet ovat kavereina yksin lastaan kasvattavien äitien lapsille, joilla ei ole yhteyttä omaan isäänsä tai muihin miehiin. Tavoitteena on antaa lapselle eräänlainen miehen malli, viettämällä aikaa yhdessä; leikkien, pelaten, laulaen, vain taivas on rajana. Yhdessä aikaa viettämällä lapsi pääsee tutustumaan miehen arkeen ja elämään, tapaan toimia ja miten hän suhtautuu eri asioihin. Toiminnalla annetaan lapselle erilaista näkökulmaa asioihin, sitä miehen näkökulmaa.
Itse olen ollut toiminnassa mukana noin yhdeksän kuukauden ajan. Nämä ovat olleet hyvin opettavaisia ja tapahtumarikkaitakin hetkiä. Olen päässyt heittäytymään mukavuusalueeni ulkopuolelle, positiivisessa mielessä. Vielä vuosi takaperin en olisi voinut kuvitella ryömiväni Hoplopin tai Leo’s leikkimaan temppurataa läpi. Puhumattakaan siitä, että minulla ei ole lapsista omakohtaisia kokemuksia ollenkaan, eikä varsinkaan kolmesta teini-ikäisestä tytöstä. Kyllä, luit oikein, minulla on kolme sisarusta kaverinani. Olen saanut siis aimoannoksen naisnäkökulmaa, joten oppi on kahdensuuntaista, kaiken muun upean ja mahtavan aktiviteetin lisäksi.
Kulunut vuosi on ollut elämäni parasta aikaa. Aiemmin elämässäni ei ollut juuri mitään muuta kuin työ ja kotihommat, siinäpä ne. Vaan mieskaveritoiminta toi mukanaan monenlaista uutta juttua ja sisältöä omaankin elämään. Ollaan käyty mm. teattereissa, konsertissa, geokätköilemässä, laavuretkellä, Suomenlinnan luolissa, korjattu polkupyöriä, säädetty ja viritelty kännyköitä ja tietokoneita, avustettu muutossa, käyty koirapuistossa, katsottu elokuvia, ja aloitinpa viulunsoiton opettelun tyttöjen musiikkiharrastuksen myötävaikutuksesta (vaikka eivät viulua soitakaan). Ja paljon muuta. Elämä on avautunut minulle ihan toisen näköisenä tämän mahtavan toiminnan myötä.
Lisäksi olen osallistunut keskustelupaneeliin, ollut torilla vapaaehtoistoiminnan esittelytilaisuudessa haastateltavana, osallistunut mieskaveri-iltoihin, käynyt vapaaehtoistoiminnan messuilla, ollut kiittämistilaisuuksissa jne. Aktiviteettia on ollut kuluneen vuoden aikana enemmän kuin viimeisten 10 vuoden aikana yhteensä.
Olemme nähneet noin 3 kertaa kuukaudessa, 6-10h/kerta. Tämän lisäksi välillä olemme nähneet tilanteesta riippuen jopa muutaman kerran viikossa, lyhyitä alle tunnin pätkiä. Ja jonkin verran videopuheluiden ja tekstiviestien muodossa olemme olleet yhteyksissä, välillä päivittäinkin.
Koska kyse on vapaaehtoistoiminnasta, tarkoitus on, ettei kuluja syntyisi. Moni tekeminen on ilmaista, mutta liikkuminen maksaa. Toki myös jotkin aktiviteetit maksavat, mutta kaikki on kiinni siitä, minkälaiseksi kaverisuhde muotoutuu. Olen maksanut omalta osaltani teatteriliput yms. Ja kun autolla olen liikkunut ja vienyt tyttöjä mukanani, niin en näistä kuskaamisista ole rahaa pyytänyt, koska olen siinä ohessa päässyt itsekin paikalle. Ostin jokaiselle pienet joululahjat ja tarjosin joululounaan koko perheelle. Kustannuksia on siis tullut, mutta rahaa voisi käyttää paljon turhempaankin.
Kiinnostuitko?
Olenko sopiva miehenmalli, osaanko olla lasten seurassa? Nämä pelot olivat lopulta aika turhia, vaikka aluksi minua jännitti varmasti yhtä paljon kuin tyttöjä, todennäköisesti minua jopa vähän enemmän. Tekemistä on keksitty ilman suurempia ponnisteluita ja yhteiselo on sujunut todella hyvin, niin tyttöjen kuin äidinkin kanssa. Toisin sanoen, jokainen täysipäinen on sopiva mieskaveriksi!
Mieskaveritoimintaan voi käydä tutustumassa Pienperheyhdistys ry:n ylläpitämien mieskaverit-sivujen kautta. Päijät-Hämeen alueella mieskaverikursseja järjestää Lahden ensi- ja turvakoti ry.
Vapaaehtoisia ei ole koskaan liikaa, joten mikäli kiinnostuit tästä vapaaehtoistoiminnan muodosta, ole yhteydessä oman alueesi kursseja järjestävään tahoon. Koulutuksia järjestetään Uudellamaalla (Helsinki, Espoo, Vantaa), sekä Kuopiossa, Lahdessa, Oulussa, Tampereella, Turussa ja Vaasassa.
Kurssi on ilmainen, ja koostuu yhteensä 15 tunnin mittaisesta koulutuksesta (viikonloppuisin 4 kertaa). Kurssin päätteeksi tarkistetaan rikosrekisteriote. Ja kuten kurssin aikanakin tulee selväksi, vapaaehtoistyötä tehdään luottamuksella, eli perheen asioita ei puhuta ulkopuolisille. Tästä syystä tässäkään postauksessa ei mainittu mitään henkilöitä identifioivaa tietoa.
Pasi Vähämartti
mieskaveri
Juttu on julkaistu alunperin Pasi Vähämartin blogissa 31.12.2017
Marraskuu 2017
Mieskaveritoiminnan mielekkyys näkyy kyselyissä
Kokosin viime viikolla yhteenvetoa Mieskaveritoimintaan osallistuvien miesten vuosittaisista kyselyistä vuosilta 2015–2017. Kyselyjen tarkoituksena on saada konkreettista tietoa Mieskaveritoiminnasta juuri niiltä ihmisiltä, joita se eniten koskettaa. Jokavuotisten kyselyiden avulla on mahdollista pitää yllä niitä asioita, jotka koetaan toimiviksi sekä kehittää niitä asioita, joissa vielä on parannettavaa. Toimintaa hiotaan koko ajan sen mukaan, mitä mieskaverit sekä pikkukaverit äiteineen tuovat esiin.
Oli mielenkiintoista nähdä, mitkä asiat mieskavereiden mielestä ovat näiden vuosien aikana muuttuneet ja mitkä taas ovat pysyneet ennallaan. Vastauksia läpikäydessä esiin nousi mieskavereiden tyytyväisyys toimintaan. Miesten vastauksista välittyi innostus sekä monipuolisuus etenkin, kun kysyttiin mieskaverin ja pikkukaverien yhteisistä tekemisistä. Vastauksista kävi ilmi, että erilaisia aktiviteettejä harrastetaan paljon, mutta suuri painoarvo annetaan ihan vain yhdessä olemiselle.
Välillä tekeminen voi olla spesiaalimpaa kuten Superparkissa tai Linnanmäellä käymistä. Kuitenkaan aina tekemisen ei tarvitse olla näin suureellista, vaan saman ilon voi saada aikaan pienemmälläkin. Yhteiset leikki- ja keskusteluhetket sekä rento yhdessä olo, ovat joinakin hetkinä juuri se oikein ja paras vaihtoehto viettää yhteistä aikaa.
Kaikki miehet ja lapset ovat omia persooniaan. Samalla myös heidän kaverisuhteensa ovat todella uniikkeja eikä kahta samanlaista löydy. Tämä on Mieskaveritoiminnan rikkaus. Toiminnan kautta on mahdollista luoda sellaisia ihmissuhteita, joita ilman toimintaa ei olisi välttämättä koskaan syntynyt.
Mukavaa joulun odotusta kaikille!
Petriina Perkiömäki
korkeakouluharjoittelija
Lahden kuulumisia
Mieskaveritoiminta Päijät-Hämeessä käynnistyi vauhdikkaasti syksyllä 2016. Mieskaverikursseja pidettiin suunnitellun yhden lisäksi vielä toinen, sillä miehet lähtivät innokkaasti mukaan toimintaan. Nyt kursseja on pidetty yhteensä jo viisi, ja yli 20 lasta on saanut mieskaverin. Yhdessä on käyty mm. laavuretkillä, Linnanmäellä ja Hartwallin tehtaalla. Mieskaverit ovat pikkukavereiden kanssa päässeet tutustumaan lapsen maailmaan, jossa tutkitaan kaivonkansia, ihmetellään pisuaaria ja etsitään geokätköjä metsästä.
Mieskaveritoiminnan hienoudesta ja tärkeydestä kertookin paljon neljävuotiaan pikkukaverin kysymys mieskaverille: ”Oothan sä mun kaveri vielä sitten, kun mä täytän viisi?”
Anna-Maria Sipponen,
mieskaveritoiminnan ohjaaja
Lahden ensi- ja turvakoti ry
Terveisiä Vaasasta
Vaasassa alkoivat vuonna 2016 mieskaverikoulutukset. Meillä oli ollut jo ennen toiminnan aloittamista pikkukavereita ja äitejä odottamassa omaa mieskaveria. Kun toiminta saatiin alkamaan, oli kiva ottaa äiteihin yhteyttä ja kertoa ilouutisia. Myös Vaasassa oli nyt mahdollisuus saada oma mieskaveri lapselle. On ollut ilo kouluttaa mieskaverita, jotka ovat kaikki hyviä tyyppejä, täytyy sanoa.
Kaksi kurssia on nyt takana ja kaikilla kaverit. Nyt tarvitaan lisää vapaaehtoisia, sillä toiminta saanut jalansijaa tai niin sanotusti rantautunut Vaasaan. Jonossa on pikkukavereita, jotka odottavat omaa mieskaveria. Hienoa on ollut huomata, kuinka mieskaverit ovat itsekin järjestäneet yhteisiä juttuja. On käyty yhdessä purjehtimassa, automuseossa, ampumaradalla ja luontoretkillä. Viimeksi kävimme katsastamassa upean luontospektaakkelin. Kurkien ylilento, oli vaikuttava näky. Seuraava yhteinen reissu tehdään Duudson-park:iin.
Heli Näreaho
mieskaveritoiminnan ohjaaja
Avokki, Vaasan ensi-ja turvakoti ry
Vapaaehtoistoiminta on yhteinen ilo ja kasvun paikka
Paras vapaaehtoinen on sellainen, joka lähtee mukaan itsekkäistä syistä. Uhrautuminen, pelastaminen tai kolkuttava sosiaalinen omatunto eivät ole parhaat motiivit kouluttautua mieskaveriksi tai kummi-isovanhemmaksi. Arvostamme vapaaehtoistemme halua saada mukavaa sisältöä elämään: iloa, elämyksiä ja onnistumisen kokemuksia.
Lasten kanssa tehtävässä vapaaehtoistoiminnassa korostuu tietenkin myös aikuisen vastuu ja velvoitteet. Rikosrekisteriotteen tarkastamisen lisäksi kouluttaja arvioi kurssin aikana vapaaehtoisen soveltuvuutta tehtävään. Kurssilla kirkastetaan omia motiiveja ja pohditaan yhdessä sitä, mitä kaveruuden aloittaminen merkitsee ja miten se muuttaa omaa arkea.
Lasten parissa tehtävässä vapaaehtoistoiminnassa tärkein yhteistyökumppani on tietenkin lapsen vanhempi tai huoltaja, jolla on suurin valta suhteen jatkuvuuteen. Hyvillä kommunikointitaidoilla on merkitystä, jotta asiat tulevat hoidettua yhteisessä ymmärryksessä. Pelisäännöt tulee käydä läpi jo ensimmäisellä tapaamisella ja niitä tulee tarpeen tullen tarkastaa. Kuten kaikissa ihmissuhteissa, myös vapaaehtoistoiminnassa joustavuudella ja hyvillä käytöstavoilla on paikkansa. Todennäköisesti saat sitä avoimempaa palautetta, mitä enemmän olet valmis sitä antamaan. Jos näin ei käy, on suhteen toimivuutta ja jatkoa tarpeen arvioida.
Pienperheyhdistyksen Mieskaveri- ja Mummilatoiminnassa ei tuoteta lapsille ainoastaan elämyksiä ja juhlahetkiä, vaan nautitaan arjesta, ollaan vuorovaikutuksessa, opitaan yhdessä asioita ja kasvetaan ihmisinä, molemmin puolin. Toki äidit saavat harvinaista omaa aikaa samalla. Viime vuonna yhdistyksemme vapaaehtoiset mieskaverit, kummimummit ja -vaarit mahdollistivat tuhansia tunteja hyviä hetkiä, niin lapsille kuin vanhemmille. Ilman aitoa kutsumusta ja iloa vapaaehtoistoiminnasta tämä ei olisi ollut mahdollista.
Mieskaveritoiminta viettää tänä vuonna 25-vuotisjuhlaa. Mummilalla on ensi vuonna 15-vuotissynttärit. Pienperheyhdistyksessä olemme ylpeitä vuosia jatkuneesta vaikuttavasta vapaaehtoistoiminnastamme ja uskomme vakaasti myös sen tulevaisuuteen.
Tule tutustumaan Pienperheyhdistyksen vapaaehtoistoimintaan. Yhteiset infot vanhemmille, jotka harkitsevat mieskaverin tai kummi-isovanhemman hakemista ja mahdollisille uusille vapaaehtoisille 26.10. klo 17.00–19.30 Mellunmäessä Laakavuoren ala-asteella osoitteessa Jänkäpolku 1 ja 9.11. Pienperheyhdistyksessä osoitteessa Hämeentie 64 klo 17–19.30. Ilmoittautumiset ja Ilmaisen lastenhoidon varaaminen viimeistään viikkoa ennen: marika.rosenborg@pienperhe.fi tai puh. 050 302 1359.
Marika Rosenborg, Uudenmaan mieskaveritoiminnan ohjaaja
Mari Kahri, Mummilan ohjaaja
Ensimmäinen vuosi Mieskaveritoiminnan parissa
Kun aloittelin vuosi sitten Mieskaveritoiminnan ohjaajana, olin innokas, mutta täytyy tunnustaa, samalla hieman skeptinen.
Mietin mielessäni, miten toiminnan saa Päijät-Hämeessä käyntiin ja ennen kaikkea, miten saan vapaaehtoisia miehiä mukaan. Pohdin myös, kuinka aktiivisesti miehet kurssin sisältöön osallistuvat, sillä tunnetusti miehet eivät juuri ”henkeviä” ja syvällisiä puhu. Kuin ehkä saunalauteilla ja parin kaljan jälkeen. Olin todella väärässä.
Miehet lähtivät toimintaan aktiivisesti mukaan. Muutama lehtijuttu, radiohaastattelu ja somessa markkinointi saivat aikaan suorastaan ruuhkan. Ensimmäinen kurssi täyttyi nopeasti ja suunnittelin syksylle vielä toisen kurssin, jonne sinnekin sain nopeasti osallistujia. Talvella 2017 pidin vielä kolmannen kurssin pienellä, mutta hienolla porukalla, jota täydensi Tampereen uusi mieskaveritoiminnan ohjaaja Arvi, joka oli perehtymässä kurssin vetämiseen.
Mieskaveritoiminnan kurssien vetäminen on ollut mielenkiintoista ja opettavaista. Miehet ovat lähteneet mukaan motivoituneina, kiinnostuneina ja ennakkoluulottomina. Ja avoimina. Olen ollut suorastaan häkeltynyt ja hämmästynyt niistä syvälle luotaavista ja intensiivisista keskusteluista, joita kursseilla sekä henkilökohtaisissa haastatteluissa on käyty.
Moni on puhunut hyvinkin henkilökohtaisista ja kipeistäkin asioista, joita omassa elämässä, etenkin lapsuudessa, on tapahtunut. Kurssien yhteishenki on hioutunut jokaisella kurssikerralla tiiviimmäksi ja osa on viimeisellä kerralla harmitellut kurssin päättymistä. Onneksi kurssin jälkeen on mahdollista tavata mieskaveri-illoissa, joissa päivitämme kuulumisia, niin iloja kuin epäonnistumisiakin.
Ja mikä tärkeintä, mieskaverit ovat päässeet melko nopeasti kurssin jälkeen tosi toimiin pikkukaverien kanssa. On ollut hienoa ja liikuttavaakin kuulla kohtaamisista sekä pienistä suurista tapahtumista pikkukaverin ja mieskaverin yhteisen kaverisuhteen alkutaipaleilta. Joku pikkukaveri on ihmetellyt kaivonkansia, toinen pisuaaria, joku on päässyt näkemään hevosen ensi kertaa elämässään, joku on aloittanut mieskaverin kanssa uuden harrastuksen, geokätköilyn, vain muutaman esimerkin kertoakseni.
Olin siis vuosi sitten turhaan huolissani toiminnan käynnistämisestä. Olen ylpeä Päijät-Hämäläisistä miehistä ja toivoin, että uusia vapaaehtoisia lähtee mukaan vastedeskin yhtä innokkaasti. Sillä liian moni lapsi elää ilman kontaktia omaan isään tai muuhun mieheen. Turvallisia ja luotettavia miehiä tarvitaan näyttämään heille, millaista on ihan tavallinen arki ja tavalliset tekemiset miehen kanssa.
Olen etuoikeutettu saadessani tehdä näin kivaa ja mielenkiintoista duunia. Kiitos teille mieskaverit, olette ihan helmiä kaikki.
Ja hei, olen edelleen innokas, mutta en enää skeptinen.
Anna-Maria Sipponen,
mieskaveritoiminnan ohjaaja
Lahden ensi- ja turvakoti ry
Ihmissuhdetta ei voi arvottaa pituuden mukaan
Mieskaveritoiminta on siitä erikoista vapaaehtoistoimintaa, ettei sen keston pituutta määritellä siihen sitouduttaessa. Tämä on vapaaehtoistoiminnan kentällä harvinaista, sillä tutkimuksista tiedetään, että ennalta määritelty ajanjakso auttaa mukaan lähtemisen päätöksessä. Vapaaehtoistoimintaan pitäisi siis olla ketterää hypätä mukaan ja helppoa lopettaa.
Projektimaisuus siis viehättää nykyihmistä. Halutaan tehdä hyvää, mutta mieluiten niin, että tehtävällä on selkeä alku ja loppu, jonka jälkeen kalenteriin etsitään uusia haasteita. Vapaaehtoistoiminnassa mukana olevat ihmiset ovat aktiivisia ja kiinnostuneita laajasti elämästä ja asioista.
Mieskaveritoiminnassa emme kuitenkaan ole halunneet määritellä kaveruuden keston pituutta. Ajattelet ehkä, minkä takia, jos se kerran tutkimusten mukaan edistää vapaaehtoisten miesten mukaan saamista mukaan toimintaamme?
Mieskaveritoiminta viettää tänä vuonna 25-vuotisjuhlaansa. Kaveripareja on vuosien aikana syntynyt satoja. Osalla mieskavereista on ollut useita pikkukavereita, joista on kasvanut lopulta aikuiskavereita: roolit vaihtuvat, ja pikkukaverista voi tulla mieskaverin apu elämässä. Jotkut kaveruussuhteet muuttuvat etäkaveruudeksi kun elämä vie eri suuntiin. Joskus kaveruus ei kestä elämässä vastaan tulevia haasteita. Tällaisia voivat olla vaikka perhesuhteiden muutokset, sairastuminen, periaatteelliset erimielisyydet arvomaailmassa tai luottamuksen menettäminen.
Pettymyksiä tapahtuu niin äitien, kuin mieskavereiden keskuudessa. Näissä tilanteissa tarjoamme aina tukea ja ohjausta. Parhaimmillaan haastavassa tilanteessa pääsemme yhdessä istumaan alas aikuisten kesken ja käymään läpi tilannetta. Tärkein päämäärä on tällöin, että jokainen tulee kuulluksi ja pääsee kertomaan tunteistaan ja ajatuksistaan. Aikuisten tehtävä on pitää huolta siitä, ettei lapselle jää tunnetta, että hän olisi syypää kaveruuden mahdolliseen päättymiseen.
Useimpien vuorovaikutusongelmien takaa löytyy väärintulkinta tilanteesta. Tähän havahtuminen on hyvin vahvistavaa. Siksi asian yhteinen läpikäynti on erityisen tärkeää.
Mieskaveritoiminnan kursseilla käymme läpi mahdollisia ongelma- ja haastetilanteita. Erityisesti teemme selväksi sen, ettei lapsen elämästä tule kadota selittelemättä. Se on aikuisen vastuu. Äitien infossa käymme läpi saman asian: Ei ole reilua hylätä mieskaveria kertomatta syytä. Kaveruussuhde on myös miehelle tärkeä. Kun aikuinen on lapsen kaverina, on aikuisella suhteessa aikuisen velvollisuudet, siksi mielijohteista syntyviä päätöksiä pitää välttää. Lapsi etsii itsestään syytä, jos tärkeä aikuinen katoaa yllättäen elämästä.
Ihmissuhteissa tulemme näkyviksi toisillemme ja itsellemme. Mistä pidän? Mitä minun on vaikea sulattaa? Millaisten ihmisten seurassa viihdyn? Mitä haluan tehdä ystävieni kanssa? Ihmiseen tutustuu vain tutustumalla ja ajan kanssa suhde usein tulee merkityksellisemmäksi. Voi käydä myös niin, ettei yhteyttä synny, tai se tuntuu hankalalta. Silloin on toisen kunnioittamista ottaa asia puheeksi ja vetää tilanteesta yhteinen johtopäätös.
Vastauksena siis kysymykseen, miksi me emme määrittele mieskaveruudelle aikaa: Mieskaveritoiminta tarjoaa mahdollisuuden ystävyyssuhteisiin. Yhdessä tekemistä ja oppimista. Asioiden jakamista ja ikkunan miehen maailmaan. Ihmissuhde on aina ainutlaatuinen ja ihmissuhde voi olla hyvin vaikuttava silloinkin, kun se ei kestä kuin tietyn vaiheen elämässä. Ajattelemme, että on upeaa, jos kaveruus kulkee aikuisuuteen, mutta aivan kaikki suhteet ja kohtaamiset ovat meille tärkeitä elämässämme.
Marika Rosenborg
Uudenmaan mieskaveritoiminnan ohjaaja
Tavallista kaveruutta
Mieskaveritoiminta on tavallista – ja hienoa. Se kertoo jotain siitä, millaisia ihmiset ovat. Kiinnostuneita toisistaan ja ympäristöstään, uteliaita, välittäviä, taipuvaisia iloon ja yhdessä tekemiseen. Mieskaveritoiminta on osoittautunut oivaksi keinoksi yhdistää toisiinsa ihmisiä, jotka eivät helposti kohtaisi toisiaan muuten. Lapset ja aikuiset miehet eivät usein liiku samoissa paikoissa, siten että voisivat tutustua ja ystävystyä. Yksinhuoltajaperheiden elämä on kiireistä. Mieskaveritoiminnan kautta on lapsilla ja miehillä mahdollisuus löytää kaveri, jonka kanssa harrastaa, jutella ja tutkia elämää.
Perinteisiä roolimalleja hakemassa?
Mieskaveritoiminnan historiaan on kuulunut keskustelu siitä, mikä mieskaveri on, mikä on miehen malli, millaista mallia lapsille halutaan välittää. Tämä keskustelu on pitänyt toiminnan virkeänä. Alusta asti on otettu kantaa hyvin monenlaisen mieskuvan puolesta. Lapset tarvitsevat välittäviä aikuisia ja näkökulman siihen, millaista on elää miehenä tässä yhteiskunnassa.
Mieskaveritoiminta herättää joskus mielikuvia tosimiehekkäästä toiminnasta, että toiminnalla haluttaisi tarjota lapsille miesten juttuja, jotain, mitä äiti ei voi tarjota. Myös tulevat mieskaverit saattavat kysyä, pitääkö osata joitain taitoja tai pitääkö olla jonkinlainen voidakseen osallistua toimintaan. Onneksi tätä keskustelua käydään ja onneksi mukaan toimintaan tulee monenlaisia miehiä ja lapsia.
Kaverukset ovat syventyneet yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin tai löytäneet uusia harrastuksia. Parhaillaan aikuisen ja lapsen kaveruus on sitä, että lapsi saa elämäänsä lisää aikuisen huomiota ja yhdessä tekemisen iloa ja aikuinen lapsen näkökulmaa. Mieskaveri on monelle lapselle se toinen tärkeä aikuinen. Se, jolle voi puhua kun omalle vanhemmalle ei halua kertoa jotain, se jolla on aikaa viettää aikaa lapsen kanssa ilman vanhemmuuden roolia.
25 vuotta kaveruutta
Mieskaveritoiminta alkoi vuonna 1992 yksinhuoltajaäitien aloitteesta. Alkuun oli miesten ohjaamia kerhoja pojille. Kaikki lapset eivät kuitenkaan halunneet liikunnallista ryhmätoimintaa tai taistella yhden miesohjaajan huomiosta. Kaikki lapset eivät myöskään olleet poikia. Äidit näkivät, miten suuri tarve lapsilla on saada jonkun toisen aikuisen täysi huomio. Monelta puuttui kontakti isään kokonaan. Mieskaveritoiminta alkoi pienimuotoisena. Lapsia ja miehiä yhdistettiin toisiinsa harrastusten ja mielenkiinnon kohteiden perusteella. Kokemukset olivat hienoja alusta lähtien.
Vuonna 1998 toiminta lähti lentoon vapaaehtoistyön kehittämishankkeen myötä. Parissa vuodessa mieskavereiden lukumäärä nousi lähelle sataa. Odotusaika mieskaverin saamiseksi lyheni huomattavasti. Mediakin kiinnostui.
Vuonna 2012 aika oli kypsä toiminnan laajentamiseen muille paikkakunnille. Helsingissä alkanut toiminta oli herättänyt kiinnostusta koko olemassaolonsa ajan. Äidit ja miehet ympäri Suomen olivat soitelleet ja kyselleet, miten toimintaa saisi omalle paikkakunnalle. Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman hankkeen myötä toimintaa on nyt Uudellamaalla, Lahdessa, Kuopiossa, Oulussa, Tampereella, Turussa ja Vaasassa. Ammattitaitoiset mieskaveritoiminnan ohjaajat kouluttavat mieskaverit, perehdyttävät äidit toimintaan, yhdistävät lapset ja miehet toisiinsa ja tukevat kaikkia osapuolia kaverisuhteen alussa.
Juhlavuonna juhlitaan kaveruutta
Tänä vuonna juhlimme mieskaveritoimintaa – kaveruussuhteita ja kokemuksia, jotka ovat rikastuttaneet monien elämää. Juhlavuosi alkaa 6.2. Visa Koiso-Kanttilan elokuvalla Miehen kuva ja juhlatilaisuudella, mieskaverit ja lapset kokoontuvat mieskaveripäiville kesäkuussa ja miesaiheisia keskustelutilaisuuksia järjestetään koko vuoden eri paikkakunnilla, mm. 7.3. Vaasassa, 27.3. Kuopiossa, 11.7. Porissa. Seuraa tiedotusta www.mieskaverit.fi –sivulla.
Kaisli Syrjänen
kansalaistoiminnan koordinaattori
Lapsellani on mieskaveri
Lapsellani on maailman paras kaveri ja se on ainakin nelkyt vuotta vanhempi kuin lapseni. Se ui, käy mäkkärissä, kiipeilee, rakentelee majoja ja osaa puhua mun lapselle. Kaveri, joka on minuakin vanhempi haluaa olla lapseni kaveri. Se on mieskaveri.
Tiedättekö sen tunteen, kun lapsi kertoo päiväkodista tullessa, että sen kaverit ei usko että sillä on isää? Mä tiedän. Silloin sydäntä kuristaa ja vatsassa kiertää ja silmissä kirvelee. Vakuutat, että lapsellasi on isä, joka rakastaa sitä yli kaiken, vaikka ei olekaan täällä ja mietit itseksesi, että siksikö se ei pidä yhteyttä.
Entä se tunne, kun mieskaveri on sitä vastassa leikkipuistossa ja lapsi kertoo tohkeissaan kavereille että ”mun miäskaveri vie mut uimaan ja sit me mennää mäkkii!”. Tulen muistamaan aina myös ylpeän ja onnellisen ilmeen lapseni kasvoilla. Joku muukin välittää niin paljon, että haluaa viettää aikaa hänen kanssaan! Se että lapseni tietää kaverin pitävän lupauksen, on jo iso asia. Ei ole mitään väliä, kuinka usein he tapaavat, koska kaveri tulee ajallaan, kuten lupasi. Kaverit eivät koskaan petä lupausta. Paitsi vatsataudissa.
Joka joulu ja syntymäpäivä mieskaveri on muistanut lastani ja aina pikkukaveri on ihmeissään, että se mieskaveri haluaa antaa sille lahjan. Vaikka ei olla mitään sukua. Pikkukaverikin antaa lahjoja, joskus piirtää kuvia ja kerran vei leffaan katsomaan StarWarsia. Sain liput Pienperheyhdistykseltä ja kysyin, että kenet hän haluaa viedä leffaan. No, mieskaverin tietty, se leffa on miesten juttu.
Tia L.
Meidän ei tarvitse koko maailmaa pelastaa
Maailmassa on paljon pahoinvointia. Tiedotusvälineet suoltavat päivittäin toinen toistaan surullisempia uutisia. Voimattomaksi tässä itsensä tuntee. Taivastelemme sivusta, pystymättä tekemään asioille mitään. Vai voimmeko sittenkin tehdä jotain?
Olen osallistunut lukuisiin hyväntekeväisyystapahtumiin sekä keräyksiin. En ole niistä tuntenut, että olisin konkreettisesti ollut jonkun avuksi. Lahjoittamalla rahaa tai tavaraa tulee kyllä hyvä mieli, mutta tunne on ohikiitävä.
Viime syksynä huomasin Lahden Ensi- ja Turvakodin ilmoituksen, missä etsittiin vapaaehtoehtoisia mieskaveritoimintaan isättömille lapsille. Ilmoittauduin mukaan kymmenen muun upean lahtelaismiehen kanssa ja tulin valituksi valmennuskurssille. Sinä aikana valkeni surullinen tosiasia, että Päijät-Häme on valtakunnallisen tilaston pahnanpohjimmainen. Maakunnassamme on eniten isättömiä lapsia.
Isättömät lapset eivät ole onnettomia. Pääsääntöisesti heillä on hyvä äiti ja turvallinen koti. Heillä on siis kaikki terveen elämän rakennuspalikat. Heidän elämästään kuitenkin puuttuu isä, isoisä, sukulaismies tai joku muu miehenmalli. Olen ylpeä näistä rohkeista äideistä, jotka ovat lastensa kanssa lähteneet mieskaveritoimintaan. Heillä on aito huoli, kun heidän lastensa elämässä ei ole ns. miesten juttuja. Ongelma ei ole vain poikien, sillä myös tytöt voivat kaivata miehen mallia elämäänsä.
Itselläni kävi onnekkaasti. Olen saanut uuden ystävän. Hän on 6-vuotias aurinkoinen pikkukaveri, jota tapaan pari kertaa kuussa. Hänelle en ole isä vaan mieskaveri. Äidin kanssa olemme sopineet selkeät pelisäännöt kuinka toimitaan.
Omat lapseni ovat jo aikuisia eikä lapsenlapsia ole näköpiirissä. Olin jo unohtanut, kuinka pienet arkiset asiat voivat pikkupojalle olla suuria. Olemme käyneet kanssa pulkkamäessä, kontanneet leikkipuiston tunneleissa, rikkoneet jäätä lammen rannalla ja touhunneet muita perinteisiä pikkupoikien leikkejä. On myös hauska huomata kuinka rajoittunut on aikuisen mieli.
En ole miettinyt miksi kadulla on niin monta erilaista kaivonkantta. Nyt olen myös sen asian selvittänyt, kun pikkukaverini on sitä kysynyt. Tuskin maltan odottaa yhteistä renkaanvaihtoa ja autonpesua.
Hienoin palkinto on vilpitön palaute. On huikea tunne, kun yhteisen tapaamisemme päätteeksi pikkukaveri ottaa kaulasta kiinni ja katsoo hymyillen suoraan syvälle silmiin. Siinä on jotain sanoinkuvaamatonta luottamusta.
Me kaikki voimme muuttaa maailmaa, jos vain haluamme. Parempi huominen syntyy omista pienistä teoista. Ei sinun ja minun tarvitse koko maailmaa parantaa. Riittää, kun teemme sen mihin omat voimavarat ja kiinnostus riittää.
Matti Eve
Juttu on julkaistu Etelä Suomen Sanomissa 7.1.2017