Pienistä asioista suuri merkitys – minun matkani mieskaverina

6.5.2026

Olen ollut Mieskaveritoiminnassa mukana noin parin vuoden ajan. Oma kaverini on 13-vuotias, ja ikäeroa meillä on 20 vuotta. Tässä blogitekstissä käsittelen meidän kaveruutemme kautta asioita, jotka saattavat alussa tuntua pelottavilta ja olla jopa esteitä toimintaan lähtemiselle.

Kuvassa kolme tikkaa heitetty tikkatauluun.
Pikkukaverin heittämä huipputulos.

Keskustelimme Mieskaverikurssilla asioista, jotka mietityttävät toimintaan mukaan lähtemisessä. Yleisimmät huolenaiheet tuntuivat olevan oman ajan riittävyys sekä se, mitä kaikkea sitä lapsen kanssa voikaan tehdä. Myös pitkäaikainen ja lisäksi määrittämättömän mittainen sitoutuminen mietitytti ainakin itseäni.

Oman ajan riittävyyttä onkin syytä pohtia, monen työikäisen ihmisen vähäisen vapaa-ajan ollessa varsin aikataulutettua ja ruuhkaista. Itselläni ei ole ainakaan toistaiseksi omia lapsia, joten voin vain kuvitella, mitä haasteita lapsiarki kuvioon tuo. Huoli ei siis missään nimessä ole aiheeton, mutta meidän kaveruutemme kohdalla yhteinen aika, eli pari tuntia kerran kahdessa/kolmessa viikossa, on löytynyt suht helposti. Välillä tahti on tiuhempaa, välillä löyhempää. Yhteisten tekemisten lisäksi laittelemme silloin tällöin viestiä. Pitkässä juoksussa tapaamiskertojen tiheyttä tärkeämpää on, että yhteys säilyy.

Kaveruus rakentuu arjen tekemisestä

Mitä kaverin kanssa sitten tulisi tehdä? Kuten kaikissa ihmissuhteissa, myös tässä kaiken a ja o on ehdottomasti yhteiset mielenkiinnon kohteet, jonka päälle kaveruutta voidaan lähteä rakentamaan. Meidän kohdallamme se on löytynyt erilaisista peleistä ja urheilusta. Käymme pelailemassa biljardia, minigolfia, heittelemässä korista ja potkimassa palloa.

Olemme käyneet muun muassa myös elokuvissa ja urheilutapahtumissa sekä lasersodassa, mutta arki koostuu lopulta yksinkertaisista asioista. Myös konsoli- ja lautapelit ovat säännöllisesti ohjelmistossa ja tavallaan madaltavat tapaamisen kynnystä; aina ei todellakaan tarvitse tehdä mitään ihmeellistä.

Toimintaan sitoutumisen avain itselleni on ollut merkityksellisyyden löytyminen – teen jotakin tärkeää. Tämän jokainen sanoittaa itse, mutta itselle se on miehen mallina ja turvallisena aikuisena olemista. Merkityksen tunne auttaa varsinkin aluksi, kun kaverisuhde hakee muotoaan ja esimerkiksi mielekkään tekemisen keksiminen tuottaa vaikeuksia (tätäkin käy!). Suhteen vakiintuessa itsesanoitetun merkityksellisen tunteen rinnalle tulee kaveruus, joka tuo aitoa iloa arkeen siinä missä muutkin tärkeät ihmissuhteet.

Omana itsenä oleminen ja läsnäolo riittävät

Miehen mallina olemisessa tärkeintä on olla oma itsensä. Erilaisia miehen malleja on tasan yhtä monta kuin miehiä maailmassa. Itse toivon välittäväni eteenpäin hyviä käytöstapoja ja toisten kunnioittamista sekä tuovan kaverille mahdollisuuden tekemiselle ja kokemiselle, josta hän ehkä muuten jäisi paitsi. Tällaista tekemistä voi yllättäen olla ihan vaan, vaikka siipien syönti (moro, ollaan Mansesta nääs!). Jälleen kerran: kyse on näennäisen pienistä ja yksinkertaisista asioista, jotka nousevat arvoon arvaamattomaan.

Turvallisena ja luotettavana aikuisena olemisen merkitys on suuri. Luotettavuus ja pysyvyys on kaikki kaikessa. Lapselle, jonka elämästä oma isä on hävinnyt, jo se, että et lähde mihinkään, voi olla mullistava ja korjaava kokemus. Tästä toiminnassa on mielestäni lopulta kyse; sinun ei tarvitse hypätä laskuvarjohyppyä liekkeihin sytytettynä. Tärkeämpää on se, että olet ja pysyt.

Mieskaveri Pirkanmaalta