Taloudellinen tilanne ei saa estää Mieskaveritoimintaan osallistumista
14.5.2025
Mieskaveritoiminnassa kaverusparit tapaavat keskimäärin 2–4 kertaa kuukaudessa. Äidit kustantavat tapaamisissa lasten menot ja mieskaverit omansa. Siksi onkin tärkeää, että rahankäytöstä keskustellaan jo heti ensitapaamisella aikuisten kesken. Rahankäytöstä puhutaan yhdessä, että osapuolilla olisi mahdollisimman yhteneväinen näkemys ja ymmärrys asiasta.

Periaatteena on, että tapaamiset olisivat mahdollisimman lähellä arkista tekemistä ja tekemisiin liittyvät kulut olisivat kohtuullisia kaikille osapuolille. Toki on eroa siinä, miten usein kaverusparit tapaavat. Jos tapaamiset ovat viikoittain ja kaikki tekeminen maksaa, ei kaikkien talous välttämättä kestä sitä.
Äitien kanssa keskustelemme rahankäytön periaatteista haastattelussa, ja mieskavereiden kanssa kurssin aikana. Kurssin aikana käymme läpi maksuttomia tekemisiä ja kerromme paikalliset nettisivut, joista voi itsenäisesti myös tutkia tarjontaa. Vinkkejä tekemiseen voi kysyä myös toiminnan järjestäjiltä.
Olemme kysyneet vuosittaisessa palautekyselyssä toiminnan osapuolilta sitä, onko taloudellinen tilanteesi vaikuttanut tapaamisiin? Toistaiseksi emme ole saaneet kyselyyn vastanneilta tietoa, että taloudellinen tilanne olisi vaikuttanut tapaamisiin.
Monenlaista yhteistä tekemistä mielenkiinnon mukaan
Tapaamisten sisällön monimuotoisuus on olennainen osa Mieskaveritoimintaa. Tavoitteena on tarjota lapsille mahdollisuus tutustua aikuisen miehen kanssa erilaisiin arjen aktiviteetteihin ja kokemuksiin, jotka rikastuttavat heidän elämäänsä. Tapaamiset voivat vaihdella suuresti, ja on tärkeää, että ne suunnitellaan niin, että ne vastaavat sekä lasten että vapaaehtoisten toiveita ja tarpeita.
Mieskaveritoiminnan tapaamiset voivat sisältää perinteisiä ulkoilma-aktiviteetteja, kuten retkiä luontoon, pyöräilyä tai frisbeegolfia, mutta myös kulttuuriin ja taiteeseen liittyviä tekemisiä, kuten museovierailuja ja elokuvissa käyntejä. Tällaiset monipuoliset aktiviteetit eivät vain tarjoa hauskanpitoa, vaan myös opettavat lapsille uusia taitoja ja avaavat heille uusia näkökulmia maailmaan.
Lisäksi on tärkeää, että tapaamiset voivat sisältää myös arkisia toimia, kuten ruoanlaittoa yhdessä, nikkarointia tai vaikka pihatöitä. Nämä aktiviteetit tarjoavat mahdollisuuden opetella myös tärkeitä elämäntaitoja. Tällaiset tekemiset voivat myös vahvistaa kaverusparin välistä yhteyttä, kun he jakavat yhdessä ihan tavallisia hetkiä.
Tapaamiset voivat olla kestoltaan pidempiä ja silloin voidaan suunnitella yhteisiä retkiä luontoon, uimahalliin tai mihin tahansa lapselle sopivaan kohteeseen. Samalla tavoin lapset voivat tutustua vapaaehtoisten erilaisiin kiinnostuksen kohteisiin, kuten urheiluun, valokuvaukseen tai musiikkiin.
Monimuotoiset tapaamiset mahdollistavat myös sen, että jokaiselle kaverusparille löytyy juuri heille sopivia aktiviteetteja ja hetkiä. On tärkeää, että toiminta on joustavaa ja mukautuu perheiden ja yksilöiden erityistarpeisiin. Tapaamiset voivat siis olla myös rauhallisia ja keskustelullisia, kuten yhteisiä kävelyretkiä tai kirjastovierailuja, mikä voi sopia erityisesti lapsille, jotka kaipaavat rauhallisempaa ympäristöä.
Yhteiset säännöt sopimalla
Onkin hyvä myös ennakoivasti sopia, missä asioissa kuluja voi pienentää. Jos esimerkiksi tiedetään, että kaveritapaaminen voi kestää pidemmän aikaa ja kaverukset käyvät sen aikana esimerkiksi uimahallissa, on hyvä varata lapselle mukaan reilusti evästä ja juomista mukaan. Kun yhteiset pelisäännöt ovat kaikille selvät ja ne on yhdessä sovittu, helpottaa se aina myös yhdessä toimimista.
Mieskaveritoiminnan perheiden ja vapaaehtoisten taloudellinen tilanne ei saa ratkaista toimintaan osallistumista jatkossakaan kiristyneessä taloustilanteessa.
Marika Kursu
Tampereen Mieskaveritoiminnan ohjaaja